Noniin tutot, nyt ollaan äärimmäisen tyytyväisiä!

Me tässä nyt taas koitamma laittaa plokin fengshuita ojennukseen. Nyt on kuulkaa sellanen kutina että Las Vegas taitaneepi kutsua meitä, korvassa on ollut sellainen polte jo pidemmän aikaa. Eikä nyt ole kyseessä mikään lomamatka, vaan ihan rahaa olisi tarkoitus tahkota. Mainetta ja mammonaa, sitä me ansaitsemme. Asia tuuppaa olemaan vähän niin, että Suomen maassa meidän häikäisevät talentit eivät pääse oikein kunnolla parrasvaloihin. Sitä me ei vielä osata sanoa, mikä se talentti on. Mutta siellä jossain se on, ja se jos mikä on varmaa.

Sitten vähän arkisempiin aiheisiin. Ollaan tässä viimeaikoina tuumailtu tuuma jos toinenkin, ja tultu siihen tulokseen, että kannattaisi tuumailla enemmänkin. Ollaan tultu siihen tulokseen, että se on tyylimuutoksen aika. Me oomma hiukka kyllästyneitä iänikuisiin kukkakuoseihin ja hurthunkeihin, joten otettiin itseämme nokasta kiinni ja vaihdettiin suuntaa. Olemme äärimmäisen tyytyväisiä.

Mikäs tässä. Talvi on täällä, ja se on tosi. Kintut jäätyy ja hampaat kolajaa. Mutta ei se mittään ku kolajaa, siitähän saa vähän biittiä jalan alle. Mikäs siinä ilmaista musiikkia kuunnellessa, ei tarvi intterneetistä laittomana ladata. Luisteltu ollaan, hiihdetty ollaan, mäkihypätty ollaan. Matti Nykänenkin tuli vastaan mäessä, se hyppäsi väärään suuntaan. Siinä oli jo ihan tarpeeksi tälle talvelle.

Me ollaan viime aikoina oltu niin kiireisiä bisnesnaisia, että ei olla toisiammekaan keretty näkemään. Se on kyllä toisaalta ollut ihan mukavata, niin on saanut vähän happirakoa. Ikäväkään ei ole ollut. Meistä kolmesta Muri on kyllä ollut reippain liikkumaan kylänraitilla. Lähes joka päivä se pyrkii teelle, ja sisäänhän se on laskettava, muuten se tulisi ovesta läpi. Mietittiin tähän kohtaan jotakin kehua Murista mutta ei kyllä millään pälkähdä mieleen, joten anti olla. On se kuitenkin ihan hyvä ihminen.

Siinä se Muri komeilee. Kyllähän tuo riikinkukon elkein joskus käyttäytyy. Kovasti yritettiin saatiin tähän jotakin asiallista sanomaa mutta kun ei niin ei. Mutta totta on joka sana, sitä ei käy epäileminen. Muistakaa, että ystävä hädässä tunnetaan niin kuin pekonipasta nälässä.

Tämä on meidän linja.

T. Muri, Myyrä & Mäyrä

Ps. Postingin toinen kuva ei suinkaan kuvasta uutta tyyliämme, kunhan piti päästä provosoimaan. Kuva on vuodelta 2011, kun huvikseen stailailtiin itseämme milloin majavaksi ja milloin kyläkauppiaaksi. Oi ammoisia aikoja.

Noniin tutot, nyt syödään sormia ja kengännauhoja!

Hola ystävät sekä pyrkyrit!

Suvi on saapunut ja me myös. Juhannus oli ja meni, ja parempi ettei tule ihan heti uudestaan. Syötiin monenlaista makkaraa ja pistimmä jalalla koriaksi. Hymisimme hymnejä ja houkuttelimme juhannuksen henget koolle. Komia kokous saatiin aikaiseksi.

Kevääseen on mahtunut karvaisten koipien kuminaa, kun pieni Lily on tullut kuvioihin. Hää on tuholainen, puriainen ja ittepäinen mutta muuten aivan kelepo kamu. Lily on täällä meidän kanssa tälläkin hetkellä tekemässä postinkia. Hänestä ei kyllä varsinaisesti ole apua tässä hommassa, sillä tuolla se vain jahtaa omaa häntäänsä hiki otsalla.

Hän on vähän sellainen tapaus, että kaikki muu kelpaa syötäväksi paitsi oma ruoka. Lilyn must have -syötävät ovat kyllä ehdottomasti sormet ja kengännauhat.

Me tehdään tätä postinkia muuten Mozartin soidessa taustalla. Sinfoniaa ja silkkisiä nenäliinoja. Kuunnelkaahan tämä klassikko, ja avartakaa mielenne.

Ulkona sataa kaatamalla, niin kuin Suomen kesään kuuluu. Me ollaan aina oltu niitä kesäihmisiä. Tykätään ottaa vähän rantatuolia ja paistatella päivää, vaikka eipä täällä ole paljoa mitä paistatella.

Harvinaisen epäedustava kuva mutta siinon mekko! Ei kyllä todellakaan valmis tuossa kuvassa, nimittäin olkaimet vielä puuttuu mutta siinä nyt jotain materiaalija. Mekon selkäosa oli korsettimainen, ja nauhan lopussa oli iso rusetti. Hieno se oli vaikkakin vähän vino. Voi olla että mekot on tältä erää nyt tehty, sen verran tuskainen oli tuonkin mekon tie. Saa nähdä, tuleeko Myyrästä räätäliä lainkaan.

Kiitos muuten tosi kivsuista kommenteista, joita oli keväällä tullut. Me turhakkeet ei oikein muistettu niitä katsastaa heti. Meistä ei ole mihinkään. Mutta ollaan me kuitenkin ihan hyviä ihmisiä. Katsotaan mitä suvi tuo takataskussaan, ja tsiikaillaan taas!

T. Muri, Myyrä & Mäyrä

Noniin tutot, nyt laahataan jälkijunassa!

Meitä ei ole taas aikoihin näkynyt täällä, ja täytyy myöntää, että tekosyitä emme enää keksi, joten tarvitsemme niitä lisää. Eli kertokaa vain rohkiasti kommenttilootaan, millaisia itse käytätte, niin voidaan sitten hyödyntää jatkossa niitä!

Me ollaan täydellisiä hitusen saamattomia. Ei meitä yrityksen puutteesta voi syyttää mutta toteutus laahaa sitten aina vähän jälkijunassa. Sepä onkin tämän plokin pystyssäpidon suurin onkelma. Mutta ollaan me kuitenkin ihan hyviä ihmisiä.

Me voidaan pikkuisen raottaa teille viime aikojen kommelluksia mutta parempi ku ei liikaa. Me ollaan viipotettu kylillä, valmistettu itämaista ruokaa, pyöräytetty baakkelssi jos toinenkin, leikattu ja värjätty kuontalomme, oltu shoppailumisukoita (hox se on tärkiää) ja otettu kuppia (siis kahvia, mitä muutakaan?).

Kesäkin jo kohta kumahtaa, ja se luonnollisesti tarkoittaa sitä, että on tihutöiden holy kuningastempauksen aika. Kesällä 2013 me toteutimme pyöräretken, joka on totisesti vertaansa vailla. Yli 200 km pyöräilyä ilman yöunia. Moiseen emme enää ryhdy mutta jotain se on taas keksittävä!

Parin viikon sisällä Myyrän perheeseen saapuu uusi jäsen, ominaisuuksiltaan karvainen nelijalkainen. Emme millään jaksa odottaa tuon pienen otuksen saapumista. Saadaan sitten lelliä se pilalle. Teidän syämmet tulee varmasti sulamaan sille vintiölle, jos teillä siis on mitä sulaa.

Me myös päästämme pian sisäiset räätälimme valloilleen. Päästään parsimaan kuin vanhat tekijät, sillä pitäisi saada aikaiseksi ylioppilasmekko. Yllä näette hahmotelman, Vuonna 2013 teimme vanhojentanssi-mekon, joka oli erittäin mukiinmenevä. Tarkoituksena olisi taas onnistua.

T. Muri, Myyrä & Mäyrä

Noniin tutot, nyt estradi on meidän!

Me nyt aateltiin kerrankin keksiä aihe postingille ennen kun aletaan kirjottammaan. Siis kyllä me ennen vanhaan usein keksittiin aihe etukäteen mutta nykyään ollaan hölötetty ehkä vähän joutavia.

Me oltiin ihan tosissaan paneuduttu keksimään nyt mojova aihe mutta kun me ollaan glögihuuruissa ja piparipärinässä niin eihän tästä mithän tule.

Ajateltiin nyt kuitenkin tuottaa edes jotain, joten se on nyt pärstäkuvejen aika. Olkaa hyvät - estradi on meidän!

T. Muri, Myyrä & Mäyrä

Noniin tutot, nyt jätetään tyhjilleen!

Nonih, Muri ottaa piukoista puikoista kiinni. Vitsi vitsi, sitä ronkeloa ei puikkoihin päästetä. Parempi kun tuo Muri luimuilee tuossa oikealla olalla, eikä koske näppäimistöön.

No miten on naiset, onko teillä tänään itsenäisempi olo kuin eilen? Syytä olisi olla, sillä olemmehan me taas vuoden vanhempia ja etenkin viisaampia. Suomi on meidän ihmemaamme, ja siitä on syytä pitää kiinni kynsin ja hampain. Se siitä, nyt asiaan.

Tänään meillä oli toimeliaisuuteen taipuva päivä, nimittäin tanssishow'mme aika koitti. Kyseessä on näyttävä cheertanssi. Me ei hommaa oikein handlattu mutta hyvä että muut handlasivat.

Muri luimuili tapansa mukaan ympäriinsä ja olipa sillä tyärellä jopa vähän vientiä. Muri on ihana veijari, kun se on aina tilaisuuden tullen kanaemona meille muille. Myyrän ja Mäyrän lisäksi oli tikkana paikalla Josu, vanha tuttavamme. Jos saa lauseen vierestä mainita, niin ylläolevan otoksen otti vanha kunnon Muri. Kuka muu muka?

Siin ollaa, täyes tällingis. Joskus se on mukavata vähän sutia väriä pärstähän, että kertoimet vähän kasvaa.

Sitten kun on tanssit danssattu, on aika jättää laattia tyhjilleen. Joku misukka juoksi niin hippulat vinkuen paikalta, että huiskakin unehtu maahan. Voe voe nykyajan nuoria.

Se on talvi oikein urakalla saapunu meijänki pitäjään. Ikkunat pitäis saippuoida, että tontut näkee tarkkailla meitä. Kilttinä sitä on yritetty olla mutta yritykseksi se on saattanut myös jäädä. Mutta kyllä tontut on sen verran lepposta sakkia, että aina sitä kai pari lahjusta meillekin liikenee.

Tanssikkee, laulakkee ja naurakkee! Siit se kaikki lähtee, jos on lähteäkseen.

T. Muri, Myyrä & Mäyrä

Noniin tutot, nyt muori jorisee joutavia!

Me viisikon kolmikossa olemma aina olleet jouluimmeisiä. Joulun odotus on mukavata, kun tontut kurkkaa akkunoista ja Murin tanssijalka alkaa vipattaa tonttubiitin tahdissa. Se tyär on vahan tuhma ehka mutta kyllä pukilta silti herkkua heruu.

Viisikossa on aina ollut perinteenä pikkujoulut mutta tänä vuonna niitä ei ole eikä tule. Kinkku sen sijaan tulee, piparkakut tulee ja maha tulee. Mitä sitä kieltämään. Lista pukille on kirjoitettu ja korvatunturille lähetetty. Muori vastaanotti sen katkerana, ja lähetti takasin. Ei ollut kuulemma tarpeeksi asiallinen. Kumma muori kun joutavia jorisee.

Siin on kuva viime vuojelta. Herkkumuona on osa meiän syäntämme, ja siihen me panostamme ostamalla kiinalaista kaupan pakastealtaasta. Kynttiläillallisia vietämme tasaisin väliajoin niin kuin kunnon keisarillisten kuuluu.

Siinä on Terri vuosien takaa. Herkkä otos, joka huokuu eläimellisyyttä.

Täsä me ollaa, tietokoneen juurella. On muuten tuore kuva, tätä postinkia tehdessä otettu. Harvinaista herkkua.

Tästä tuli nyt tämmöinen lyhyen läntä mutta se kuvastaa sopivasti kirjoittajiaan. Sitä paitsi, niin se menee elämässä yleensäkin, että välillä tulee lyhyttä ja välillä sitten pitempää, että ottakee iisisti vaan!

T. Muri, Myyrä & Mäyrä

Noniin tutot, nyt pois se meist!

Me saatiin kuulkkee tänään semmoinen holy kuningasidea, että hankkiudumme huonoista ominaisuuksistamme eroon. Kirjotimma ne kiveen, ja viskasimme veden pyörteisiin. Näin ollen ne ovat siis menneen kesän heiniä. Matkalla kuvauspaikalle meillä oli siis kirjaimellisesti kivikokoelma repussa.

Tarkoituksena oli, että kivistä tulisi silmiä hiveleviä taideteoksia mutta kun ei onnistu niin ei onnistu. Ajatus on tärkein.

Epävarmuus, ujous, saamattomuus, sikamaisuus, ylianalysointi, takertuvaisuus, mustasukkaisuus. Niistä me koostumme.

Olo oli kuin metsurilta pakoon päässellä jäneksellä, yhtä vapautunut. Viskoimme ne vetehen siitä syystä, ettemme koskaan enää joutuisi kohtaamaan niitä silmästä silmään. Tilanne on tietenkin huono sen ihmisen kannalta, jonka ongenkoukkuun nuo mökäreet vielä joskus tarttuvat.


Onnistuneen aktiviteetin jälkeen oli railakkaan riemutanssin aika. Pistimmä jalalla koriaksi, ja kutsuimme kemuihin myös höyhenystävämme sorsat. He pitivät juhlahumua yllä kauniilla vesimuodostelmillaan. Itse pysyimme kuitenkin maakrapuina.

Jos te haluatte kiivaasti päästä eroon ikävistä piirteistänne, niin ei muuta kun lehemää sarvista kiinni ja kohti hallittua tulevaisuutta. Joskus höpöhöpö-keinotkin tuottavat tulosta, uskokaa tahi elkää. Ja jos emme päässeet irti ikävistä vitsauksistamme näinkään railakkaasta riitistä huolimatta, niin ei se kuitenkaan maalimaa kaada. Sitä paitsi, yrittäminen on ensimmäinen askel onnistumiseen. Muistakkee tyäret ja pojkkernat aina myöntää asiat itsellenne sellaisena kuin ovat. Tämän syvällisen setin siivittämänä näkemiin taas tältä kertaa. Heitelkeehän kiviä!


T. Muri, Myyrä & Mäyrä