keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Noniin tutot, nyt saarnataan pää punaisena!

Ei oo taas postinkeja näkyny kylänraitilla, eikä varmaan siellä kaupungin suunnallakaan. Tullee jos on tullaakseen.

Tässä on kuulkaa ollu sellasia pyörteitä, että eihän siinä muu auttanu, kun vuokrata surffilaudat ja mennä sinne, mihin aallot kuljettavat. No metsäähän ne meidät kuljettivat, ja nyt tässä sitten kirjoitetaan männyn oksalta.


Ehtihän tuossa olla semmoset Mäyrän 19v birthday paarditkin. Siellä oli kuulkaa semmonen meno, että koko kylä puhu niistä ja pitkään. No vitsi vain, ei siellä kukaan edes käynyt. Eikä se saanut edes lahjoja.


Jos nyt totta puhutaan, niin ehän me olla muuta tehty kun puhuttu miekkosista aamunkoitosta yön hämärään. Yhtenä päivänä tuli lahnattua 7 tuntia sängyllä saarnaten pää punasena siitä, että kyllä juu-juu-juustosta löytyy, mutta miehistäpä ei.


Muri muuten tuossa yksi päivä kertoi lapsuuden toveristaan, timotei-kasvista, joka kasvoi ladon seinän vierellä. Sille pikku Timolle Muri avasi syömmensä, kunnes se poloinen viherkasvi kuukahti kaikesta informaatiosta. Jos Muri suunsa aukaisee, niin juttu ei lopu saman päivän aikana.

T. Myyrä & Mäyrä