Noniin tutot, nyt eksytään thai-tiskille!

Nyt rupesi nyppimään. Ei tämmönen vetele, on aika ottaa ittiä niskasta kiinni. Ohan tämä meiän touhu vähän semmosta höpötystä ollunna nyt viime aikoina. Postinkeja ei ole näkynyt, vaikka kuinka on koittanut tähystää. Välillä se inspiraatio vaan hölähtää teille tuntemattomille, ja sitä saa sitten etsiä päivän jos toisenkin.

Kyllä se häätyy myöntää, että onhan tämä meiän meininki aika sluibaa välillä. No mutta välillä vähän sluibaa ja sitten taas huimaa.

Tämä kuva on kuulkaas nostalginen. Eräänä utuisena iltana lähdimme kaupan perukoille ilman rihman kiertämää. Siellä me vaeltelimme kaupassa neuvottomina ja vailla valistusta. Emme tienneet mitä kaapaista Murin kaulakoriin. Huomiota kuitenkin saimme niin kuin aina. Lopulta eksyimme thai-tiskille ja nappasimme parhaat päältä, eli pattanjaa ja kanaimmeistä. Lisäksi otimme völhjyyn lättyjauhetta, joka ei kyllä vielä tähän päivään mennessä ole paistinpannua nähnyt.

Thai-iltamme oli koskettava ja mausteinen. Sytytimme kynttilän thai-kansaa kunnioittaen ja hymisimme.

Tässä ratsastajakuva kaikessa mahtipontisuudessaan. Tämän loistokkaan muokkauksen teki Murin sisko, kaikki kunnia hänelle. Alkuperäinen versio tästä kuvasta löytyy pari postinkia alempaa. Rakastamme Muuran määrätietoista ratsastusta yli synkkien vuorien. Mauran tuskainen ilme tuo myös lisäytyä tähän masterpieceen.

Mystinen Murihan se siellä. Yleensä tunnelin päässä näkyy valoa, tällä kertaa siellä tönöttää Rouva Mursberg. Moni on kysynyt viime aikoina, miksi plokissamme näkyy kuveja vain kahdesta tutosta. Totuus on, että kyllä kolmas tuttokin, eli Muri, täällä kuvissa viuhahtelee, tosin hän ei tahdo näyttää nokkaansa koko komeudessaan.

Tässä Maura ja Muura, kaikessa viattomuudessaan. Tämä otos on kesäyön peruja, ai että sitä heinäkuun railakasta meisinkiä.

Tsajajajajaja.

T. Muri, Muura & Maura

Noniin tutot, nyt on level 10!

Tiedättekös tutot, maailmaan mahtuu kinkkisiä tilanteita. Ne kinkkiset tilanteet tykkää meistä oikein aimoannoksella. Niitä on riittänyt pyöräretken läheltä piti kuolema -tilanteesta pastan palamiseen. Ne jotka ovat lukeneet pyöräretkestämme tietävät varmasti, että hypotermian kanssahan me siellä taistelimme kuin hunnit ikään. Mutta me emme jääneet siellä tuleen vesisateeseen makaamaan, vaan nostimme peukut pystyyn ja liftasimme ihmisystävällisen immeisen kyytiin. Siinä nähtiin, että kinkkiset tilanteet eivät meitä lannista! Tai no kyllä ne oikeastaan lannistaa mutta ehän me sitä teille kerrota.

Me ei oikein aina tulla tuon elämän kanssa toimeen. Se on semmonen ovela ja välillä pahansuopa olento. Kohtalo sen sijaan on oikein rattoisa veikko. Ollaan viime vuosina oltu kohtalon lempilapsia. Meistä tuntuu, että elämällä on jotakin hampaankolossa meitä kohtaan. Se aina antaa meille kinkkisiä tilanteita, ja sitten naureskelee ivallisesti, että "Nonni, nyt lähtee tutoilla level 10, katsotaanpa miten ne tästä koitoksesta selviää!", ja se on sitten menoa.

Tämä vuosi on ollut melekosta haipakkaa. Meille on tapahtunut niin paljon kaikkea, että ei ole edes todellista. Suuri osa niistä on ollut sellaisia, mitä tapahtuu vain huonossa amerikkalaisissa elokuvissa. Me ei liiotella yhtään, jos sanotaan, että meidän elämä on kuin elokuvasta. Vaikka vuoteen on mahtunut enemmän kinkkisiä tilanteita kuin laki sallii, niin mukaan on mahtunut tietenkin myös hunnimaista hauskuutta ja ikimuistoisia hetkiä.

Nyt vaan nokka kohti uusia kinkkisiä tilanteita!

T. Muri, Muura & Maura