maanantai 15. heinäkuuta 2013

Noniin tutot, nyt ken pelkää saa kenkää!

Tutot hoi, kuten me kaikki tiedämme, kesä on tempauksien kuningasaikaa. Nyt on aika laskea vesimeloneilla mereen, tutkia sammakoiden mieltä, tyhmistyä, viisastua, saada kauhia catfight aikaiseksi pastasta, tervehtiä aurinkoa ja olla kuin me, paistaa vaan!

Meillä on tullut nyt aika ottaa aikaa itsellemme. Myö oomma kuulleet, että kaksi ihmistä voi lämmittää toisiaan. Nyt on aika vinkistä vaari. Meitä ei näy täällä internetin ihmeellisessä ulottuvuudessa enää heinäkuussa mutta palaamme astialle elonkerjuun aikaan. Me ollaan toteuttamassa tempausten kuningasta ja prinssiä. Siis ei me voida kertoo mitä me aiotaan tehä, siis arvatkaa. Te pääsette näkemään niiden antia sitten kun olemme palautuneet.


Mimmikin on hengessä mukana.

Lomaterveisin
Muri, Muura & Maura

torstai 11. heinäkuuta 2013

Noniin tutot, nyt mennään vekothimmen!

Olipa kerran viileä ja utuinen perjantaiäyö. Me pengoimme vaatekaappia ja saimme holy kuningasidean. Monet niistä vaatteen rotjakkeista olivat jo kyllästyneitä möllöttämään kaapin perukoilla, joten päätimme viedä ne Pelastusarmeijan lootaan. Kello oli kaksitoista yöllä ja Tuhkimo oli jo löytänyt prinssinsä. Me sitten lähdettiin polkasemaan kohti laatikkoa. Sinne me sitten sujautettiin neljä pussillista ihan kelepuja vaatteita, mille ei itse löydetty enää käyttöä.

Paluumatkalla iskimme silmämme tosi kiehtovaan leikkipuistoon, ja meidän oli ihan pakko päästä rimpuilemaan yhteen tosi siistiin vekothimmen. Lahnailtiin siellä ja mietittiin kuinka ikätoverimme juuri sillä samalla hetkellä ryystävät vauhtihirmua vahvempaa. Löysimme puiston pöydältä kolme kaljatölkkiä ja päätimme ottaa ne völhjyyn. Meitä ei oikein kiehtonut ajatus lähteä kotiin, joten päätettiin, että mennään rändömillä johonkin. Matkalla randomiin löysimme kokoajan vaan enemmän ja enemmän kaljatölkkejä, ja siitä saimme luonnollisesti holy kuningasidean alkaa kerätä niitä ihan kyllikin paljon.



Päädyimme sitten huisiin keskustaan, ja siellähän oli koko kylän nuoriso paikalla. Tölkkejä löytyi vaikka millä mitalla mutta niin myös pullopummeja. Ette voi edes kuvitella meidän epätoivoamme, kun vastaamme pyöräili joku immeinen, jolla oli niin paljon tölkkejä, että meinasi pyörällään kaatua.

Me alettiin aika nopeasti päästä jyvälle vai päästiinkö? Yön mittaan muut pullopummit alkoivat tulla meille jo tutuiksi ja aina tervehdittiin toisiamme kuin vanhat tuttavat ikään. Osa heistä oli kannustavaisia meitä uusia tulokkaita kohtaan, mutta toiset taas silmäilivät meitä halveksuen. Meidän lempikerääjämme oli eräs nuori herra, joka keräsi pullojen lisäksi myös roskia. Voiko hyviksempää tyyppiä olla?


Koska keräily oli tosi kiehtovaa, niin päätimme palata apajille heti seuraavana yönä, jolloin meno oli vielä villimpää. Se on niin hyvä tunne, kun näkee kadulla jotain kiiluvaa ja sitten tajuaa sen olevan tölkki. Vain true pullopummit tietävät sen tunteen. Me saatiin kumpanakin yönä ihan kyllikisti huomiota. Oltiin oikea paikallinen nähtävyys.

Saatiin mania niiltä kahdelta yöltä yli 30 euroa ja oltiin tosi mielissämme siitä. Voidaan lämpimästi suositella keruujuhtana olemista kaikille, jotka haluavat jännitystä elämään.

T. Muura & Maura

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Noniin tutot, nyt nolatkaa itsenne!

Viisikko on aina ollut semmonen oman tien asia. Me oomma semmonen pesue, että elä käy ehottelleen. Me ollaan suoraan sanottuna tosi meleko outoja mutta ei me teitä muonata, paitsi ehkä jos oikein mahoton nälkä pääsee yllättämään.


Kuten olette varmasti hoksanneet, niin meillä on tosi omalaatuinen kieli, ja me oikeasti puhutaan livenäkin sillä tavalla, kun ollaan keskenään. Aluksi me oltiin ihan kyllikin peloissaan, että te lukijat ette arvostaisi meidän hassuja sanoja ja muita ahmoja. Me jopa ajattelimme, että eihän me voida niitä sanoja ja sanontoja käyttää kirkkaassa päivänvalossa mutta onneksi päätettiin uskaltaa, sillä kommenttien perusteella te arvostatte niitä.

Jos meitä ei tunne kunnolla, niin saattaa helpolla saada sellaisen käsityksen, että me ollaan tosi itserakkaita ja että kusi on kilahtanut hathun ja kumajaa siellä päivästä toishen. Mutta ei me olla inhottavia ihmisiä. Totta puhuen me ollaan true hyviksiä ja tosi auttavaisia ahman opetuslapsosia. Päämaja on meidän sielumme, ja sinne ovat tere tulemasteja kaikki, jotka haluavat purkaa sydäntään ja muonavarastojaan meille. Ovessa on avain, ja sisäpuolella istumme me takkatulen loisteessa, silmät hyvyyttä hehkuen. Ette te tosin tiedä osoitetta mutta kyllä sinne löytää, kun seuraa sydäntään ja pitää aistit avoimena.


Me arvostamme kilttejä ihmisiä jotka tekevät hyviä tekoja, ja joilla on sydän paikallaan. Me itsekin pyrimme olemaan semmoisia ihmisiä. Me ollaan muuten myös aika randomeja ihmisiä. Me tajuttiin se kunnolla vasta, kun perustettiin tämä ploki. Huomattiin, että ei ole olemassa yhtään plokia, joka olisi edes lähes omamme kaltainen. Sen takia teemmekin kaikkemme, että tämä pysyy samanlaisena.


Tajuttiin juuri, että tässä postingissa ei ole punaista lankaa. Mutta eipä tuo mithän, me ei olla ikinä oikein perustettu kutomisesta. Ei kaiken tarvi olla niin justiinsa, riittää kunhan on rattosa fiilinki. Tehkää oikeasti kaikkea, missä ei ole mitään järkeä, kunhan se vaan on hauskaa. Tehkää tyhmiä videoita ja ottakee päättömiä kuveja. Niiden pitää olla sellaisia, että kun katsastatte niitä, niin teidän pitää haukata happea ihan punanahkana ja hytkyä kuin hyllyvä ahma sambatunnilla. Jos joku koittaa estää teitä, niin sanokaa hänelle ihmeissänne, että "u say whaat" ja jatkakaa kreisiä menoanne. Ja mikä tärkeintä, nolatkaa itsenne niin pahasti, että ette kehtaa näyttää nokkaanne enää kylän perukoilla. Vaikka tuo ehkä kuulostaa oudolta neuvolta, niin voimme kertoa, että se on luultavasti paras neuvo mitä koskaan tulette saamaan. Me ollaan itse tehty se virhe, että ei uskallettu nolata itseämme moneen vuoteen, kunnes löydettiin toisemme ja siitä asti se on ollut melekosta menoa.


T. Muri, Muura & Maura

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Noniin tutot, nyt älkää ihmetelkö!

Juhannus oli ja meni. Me ajateltiin kertoa viisikon kolmikon juhannuksesta nyt pienellä viiveellä. Alkuunsa me vaan tunnelmoitiin päämajalla kynttilän loisteessa ja kuunneltiin ratiota. Yhtäkkiä jollain meistä syttyi hehkulamppu päässä - mehän voisimme soittaa sinne ratioon, koska siellä juuri pyydeltiin kuuntelijoita pirhauttamaan ja kertomaan juhannuksesta. Kunhan oltiin ekaksi vähän ehditty panikoida siitä soittamisesta, niin lopulta päästiin linjoille ja kaksi miekkosta vastasi mielissään meille. Esiteltiin itsemme, että täällä on kolme tuttoa ja siitähän se praataus sitten lähti luistamaan. Pojjaat sanoivat, että odotelkaa hetki linjoilla, kunnes sitten koitti se hetki, että tajusimme olevamme suorassa ratiolähetyksessä. Ihan hyvin se meni, vaikka oltiin me suoraan sanottuna aika jäisiä. Mutta hei ensiesiintyminen ratiossa, siitä se ura urkenee ja lopulta Las Vegas kutsuu!

Illan ollessa vielä nuori me saimme holy kuningas idean lähteä polkemaan kohti mukavata biitsiä. Koska meillä oli pienimuotoista pyörävajausta, niin me kaikki kolme sitten ahtauduimme yhden pyörän selkään. Kyllä kaksi bullea saa aina tarakalle mahtumaan kun oikeen tunkasee.


Kun oltiin eka vähäsen lagitettu laiturin nokassa, niin oli aika usuttaa Muri villin joen armoille. Muri tekikin ensi kastautumisensa oikein näyttävästi, kuten ylläolevasta videosta näkee. Jos ihmettelette Lipposen päätä, niin älkää ihmetelkö.

Meillä oli eväänä Marabouta ja yhtäkkiä tuli semmoinen fiilinki, että heitetään se veteen ja katsotaan miten se käyttäytyy siellä. Niinpä viskattiin se niin että polskahti, ja samalla hetkellä Muri lähti kauhomaan sen perään huutaen aggressiivisesti "Saalis, saalis, saalis!" Ennen kun Muri oli ehtinyt saalistaa sen, se olikin jo uponnut joen syvyyksiin. Me tietenkin hätäännyimme siitä suunnattomasti ja viuhdoimme käpälillämme Murille, että pelasta se. Onneksi vesipetojen suvusta haarautuva Muri hoiti tehtävänsä kunnialla, ja niinpä pääsimme muonaamaan kuivaa Marabouta.


Lopulta me kaikki olimme uitettuja elikoita. Palattuamme biitsiltä otimme holy artistical kuveja päämajan oven edessä. Jos mielenkiinnostaa nähdä niitä, niin ne näkyvät kätevästi edellisessä postauksessa.

Muria ei ole näkynyt apajilla viikkoon ikiaikoihin. Alamme jo kaivata häntä. Onneksi hän aina välillä ilahduttaa sateisia päiviämme (oi missä olet aurinko armas) tekstiviestin muodossa. Eilen saimme Murilta soman runonpoikasen, joka kuuluu näin:
"Metsämursun voi nähdä vain se ihminen, jonka sydän likainen on ja aivan tunteeton." - Muri 2013

 T. Muura & Maura