torstai 31. tammikuuta 2013

Noniin tutot, nyt lunastetaan hullun paperit!

Tässä takkatulen ääressä istuessamme ja teekupposet kätösissämme muistui mieleemme pari kummitustarinaa. Muuran talo on varsinainen kummituskartano. Siellä on tapahtunut kriippaavia asioita suunnilleen siitä asti, kun se muutti sinne. Tosin ei niitä jatkuvasti ole tapahtunut, enemmänkin kausiluontoisesti. Muura on avautunut niistä tapahtumista Murille ja Mauralle jo usean vuoden ajan. Muri kuunteli niitä juttuja muna hiessä mutta Maura sen sijaan vain hymähteli partaansa. Maura ei uskonut yliluonnollisiin juttuihin yhtään ja niinpä Muuran kertomukset menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Muura aina ragetti Mauralle aiheesta mutta Maura oli varsinainen vastarannan kiiski. Kunnes...

Oli synkkä ja myrskyinen yö ja viisikon kolmikko lahnaili Muuran vaatehuoneessa. Muura kertoi eräästä pelottavasta tapahtumasta, joka sille oli käynyt juuri vähän aikaa sitten. Maura taas turhautui koko aiheeseen, ja julisti "Mitään en usko ennen kuin omin silmin näen!". Sitten aloimme lähteä nukkumaan. Yhtäkkiä Maura sanoi: "Shhh, kuuletteko te tuon?". Muura ja Muri ihmettelivät että mitä muka. Maura sanoi kuulevansa viereisestä huoneesta kuiskintaa.


Aamuyöllä Muri heräsi ja oli aikeissa katsoa kännykästään kelloa. Nukuttiin siis kolmestaan sohvalla ja Murilla on tapana säilyttää kännykkäänsä yön aikana ikkunalaudalla (Muura ja Maura ei tiennyt vielä tuolloin Murin kännykän säilytyspaikkaa). Muri huomasi ettei hänen kännykkänsä olekaan enää ikkunalaudalla ja ihmetteli että mihin kummaan se on joutunut. Juuri kun Muri oli aikeissa alkaa etsimään puhelintaan, niin pimeydestä ilmestyi Mauran käsi, joka ojensi Murin puhelimen Murille. Muri oli tosi ihmeissään, koska hän ei ollut sanonut ollenkaan ääneen etsivänsä sitä, ja muutenkin Maura oli unessa ojentaessaan sen. Aamulla Muri sitten kertoi tapahtuneesta Muuralle ja Mauralle, ja kaikki olivat ihmeissään. Sillä hetkellä Maura kuitenkin muisti, että joku ääni hänen päässään oli kehottanut ojentaa puhelimen Murille. Mutta Mauralla ei kuitenkaan ollut mitään muistikuvaa siitä, että miksi hän oli ottanut puhelimen käteensä yöllä. Tälle ei oikeasti ole mitään järkevää selitystä, koska Maura ei tiennyt puhelimen olinpaikasta mitään. Ja miten ihmeessä Maura tiesi Murin etsivän puhelintaan, kun Muri ei sanonut sitä kertaakaan ääneen? Ehkä tämä ei kirjoitettuna kuulosta ihmeelliseltä, mutta tämän tapahtuman jälkeen Maura oli hieman kahden vaiheilla, että uskoakko vai eikö yliluonnollisiin juttuihin, mutta sitten kun tämänkaltaisia juttuja alkoi tapahtua useamminkin Mauran ollessa paikalla, niin eihän siinä uskomattakaan voinut enää olla.


Kerran Mauran ja Muuran ollessa Muuran vaatehuoneessa Maura alkoi taas kuulla kuiskintaa ja sanoi siitä Muuralle. Se vähän ihmetytti, sillä heitä ei sillä hetkellä pelottanut yhtään. Sitten he päättivät tulla kaapista ulos ja mennä istuskelemaan Muuran huoneen sängylle ja laittaa valot päälle. Yhtäkkiä he huomasivat, että Muuran hyllyssä roikkuva koriste-esine alkoi itsestään heilumaan huomattavan paljon. Mikään ovi ei ollut auki, joten se ei voinut johtua ilmavirrasta. Muura ja Maura eivät uskaltaneet edes liikkua perkele. Heille tuli semmoinen ahdistunut olo. Muuralla oli tullut semmoinen olo ennenkin ollessaan huoneessaan mutta nyt Mauralle tuli semmoinen olo ensimmäistä kertaa, eikä Muura ollut edes kertonut siitä koskaan Mauralle. Sitä oloa on oikeastaan todella vaikea selittää. Se ei ole semmoinen, että pelottaisi, vaan tulee tavallaan sellainen olo, että nyt ei ole turvassa.


Muuralla oli ennen tapana tuoda huoneeseensa vesikannu, ettei tarvisi kokoajan rampata keittiössä hakemassa vettä. Muuran mamo oli monesti räyhännyt siitä, että se oli kaatanut kannun monesti vesineen päivineen. Muura päätti sitten kerrankin pelata varman päälle, ja asetti vesikannun tasan tarkkaan keskelle pöytäänsä. Muura oli aikaisemmin korjannut posliininuken vaatteita ja jätti kyseisen nuken pöydälle kannun viereen. Sitten Muura lähti käymään jossakin muussa huoneessa ja tultuaan takaisin kannu oli kaatunut. 

Tässä jokunen kuukausi taaksepäin kun meillä oli hippamat Muuran vaatehuoneessa, niin Mauralle tuli pakottava tarve kirjoittaa avautumisen vihkoon. Hän meni ulos vaatehuoneesta ja läsäytti kankkunsa Muuran sängylle. Samalla Muuran kaiuttimista kuului tämä biisi:
Sitten yhtäkkiä Maura alkoi kuulla sellaista ääntä, että joku ryömisi sängyn alla. Se oli aivan kyllikin ahdistava hetki. Maura pomppasi niin kauas sängystä kuin pystyi, ettei kukaan varmasti ehtinyt tarrata häntä jalasta. Sitten hän juoksi vaatehuoneeseen julistamaan tätä kauhun hetkeä.

Kerran syksyllä me säikyteltiin viisikon voimin toisiamme Muuran pimeässä olohuoneessa. Mukana oli myös eräs Jormuli. Yhdessä vaiheessa Muura luuli, että Jormuli pujahti oven raosta Muuran huoneeseen muka ihan ovelana ja sitten säikyttelisi meitä sieltä. Sieltä oven raosta pilkisti valoa juuri sen verran, että Muura pystyi erottamaan sen hahmon. Muura ajatteli sen olevan juuri Jormuli koska sillä hahmolla oli musta huppari ja huppu päässä, aivan kuten Jormulilla silloin oli. Sitten yhtäkkiä Jormuli alkoi puhumaan Muuran selän takana sohvalla. Muura oli tosi ihmeissään ja kysyi muilta, että kuka tuonne huoneeseen meni. Kaikki olivat olohuoneessa, joten kukaan meistä se ei ollut. 


Tässä oli vain yksi pulla kyllikin aamupalasta, lisää löytyy yhtä paljon kuin hesekuponkeja päämajalta. Tämän postauksen jälkeen olette varmaan jo valmiina pyytämään valkotakkiset paikalle meitä varten mutta ei kannata koskaan olla liian skeptinen. Sitä paitsi, miettikää miten höpöä se olisi, jos me tyhmät paskaperse-ihmiset oltaisi ainoita täällä. Eihän meistä ole juurikaan muuhun, kuin tuhoamaan kaiken. Yliluonnolliset möllit toisivat tähän elämään edes jotakin järjen hippusta ja tasapainoa. Kaikki on mahdollista. Suipea.

T. Muri, Muura & Maura

 

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Noniin tutot, nyt martataan Murista!

Nyt on aika avautua vähän Murista, joka tunnetaan myös nimillä Murjantti, Kuri, Kurjantti, Kurja-Antti, Nurrmuri, Martta, Karsa sekä hento, siniverinen ja kuolevainen Murjantiinus. Tässä välissä pakko kertoa, että Muri on hyvin kriittinen siitä, että mitä kuvia siitä näkyy blogissa. Se ei ole kovin suostuvainen näyttämään nokkaansa täällä blogissa mutta onneksi saatiin laittaa ainakin nuo hyppykuvat. Mutta Muri on kyllä silti pahemman luokan linssijuhta... Aina hippamien jälkeen meidän kännyköiden gallerioissa kumajaa toista kymmentä kuvaa, joita Muri on ottanut itsestään.


Muri syö aina sipsejä suruunsa. Ja muutenkin se jäystää millon mitäkin. Viimeksi se söi peräjälkeen 10 tähtitorttua ja murusteli niitä oikein ivallisesti Muuran huoneeseen. Murin silmäterämuonaa on kaprikset. Aina kun se jättää talon, niin kaprispurkit kumajaa tyhjyyttään. Aina kun se on syönyt jotain ilman lupaa, niin se jättää jälkeensä vain viattoman viestin: "En se minä ollut".


Muutenkin Muri jättää ympäriinsä aina erilaisia lappuja. Joskus ne on romaaneja ja joskus vain angstinovelleja, missä ei ole mitään ideaa, hohoho.

Muri on arvonimeltään Martta. Myös Maura on Martta. Ne lähettelee joka päivä toisilleen kilometrin pituisia marttaposteja. Joskus marttoja ei arvosteta, koska he marttaavat Muurasta paljon... Joskus hippamissa martat ajautuvat nurkkaan katkeroitumaan ja kaikki vain halveksuvat heitä...

 Murilla on ihan kyllikisti kynsilakkoja, melkein 100. Se on hullu kynsilakkamuori. Maura on haaskannut Murille monta kynsilakkaa ja muutenkin Muri ostelee niitä hyvin usein. Sen viimeisin kynsilakka on täydellinen pimeässä hohtava lakka. Jopa Mimmi sortui käyttämään sitä viime hippamissa...

Muri on todella omalaatuinen kyllikki. Sitä ei oikein voi edes sanoin kuvata. Muri on todella sulava liikkeissään, todellinen kissanainen. Pimeydessä se hyppelee sohvan kaiteelta toiselle ja on yhtäkkiä ilmestynyt paikalle tyhjyydestä, mutta päivän valossa se ei suostu nostamaan persettäkään penkistä. Valo on sen arkkivihollinen. Mutta heti kun pimeys laskee niin Muri nousee valtaan.

Muri kutsuu itseään usein tädiksi. Sen suusta kuulee usein lauseen "Täti on nyt vähän väsynyt". Murin suusta kuulee muutenkin useasti legendaarisia lauseita, kuten esim.
"Niin vähän asiaa mutta niin paljon kerrottavaa"
"Kerro lisää, esitän kiinnostunutta"
"Täti on nyt perillä"


Me ei valitettavasti voida nähdä Muria kauhean usein, koska se asuu aika kaukana. Onneksi se kuitenkin pääsee tänne apajille suunilleen joka toinen viikko. Muri tuo elämään suolukkaa. Me rakastetaan tätiä. Messevä.

T. Muura & Maura

perjantai 25. tammikuuta 2013

Noniin tutot, nyt vastataan tunteella!

Nonniin elikkä ensinnäkin tässä teille vähän tunnelmamusiikkia:
http://www.youtube.com/watch?v=C5X-K3RfZdo 
Aivan huippu biisi on kyseessä, kaikki vaan apajille kuuntelemaan!

HAASTE:
Mutta sitten asiaan. Elikkä meidän lukijamme Katru heitti meille blogissaan  http://katruuuu.blogspot.fi/ tämmöisen haasteen, joka kuuluu seuraavalla tavalla:

- Kiitä haastajaa
- Kerro 11 asiaa itsestäsi
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen
- Keksi 11 uutta kysymystä
- Haasta 11 uutta bloggaajaa

Kiitos siis Katrulle tästä, meidän mielestä tää on kiva idea ja mielellään toteutetaan tämä! Tätä meidän blogia kirjoittaa siis kolme tuttoa, niin päätettiin, että kaikki meistä kertoo erikseen faktansa ja vastaa kysymyksiin.

KYSYMYKSET:
1. Lempikaupat?
Muri: Ööh...katsotaanpas...kaikki ne missä myydään kynsilakkaa.
Muura: Prisma ja kirpparit (ps. en ole mummo).
Maura: Toinen käsi-kirppari.
2. Hajuvetesi?
Muri: Pistän nokkani aina miesten hajuvesiin, pakko sanoa että eräs diesel.
Muura: The Body Shopin semmonen mansikantuoksuinen, aaah.
Maura: Joku semmoinen mansikka myös.
3. Paras muisto?
Muri: Muistoja on monenlaisia...se kun olin tuttojen kanssa Tapolassa.ja päivät
Muuran kellarissa.2012 jouluni oli suattanan eepppinen myös, kotona vietin :3
Muura: Esimerkiksi monet viisikon muistot, kuten Norja, Tapola, kesäreissut yms.
Maura: Pakko vastata että samoja kuin nuo ylemmät.
4. Missä maissa olet käynyt?
Muri: Norja, ja se kyllikki jota kutsutaan vissiin ruotsiksi,
se olikin pikku pyrähdys.
Muura: Norja, Ruotsi ja pian Italia.
Maura: Ruotsi, Norja, Viro, Venäjä, Latvia, Britit, Saksa, Ranska, Sveitsi, Italia, Turkki, Kreikka ja Puola.
5. Lempibiisi tällä hetkellä?
Muri: Holy doly, are you coming on to me? En sano soossikkiani. Joulun alla kuuntelin
nonstoppina järjetön pakkaus biisiä vaikken suomalaisista biiseistä juuri innostu, ahmi sitä~
Muura: Adele - Skyfall
Maura: No esim. Järjetön rakkaus on todella cool...
6. Kuvaile itseäsi 5 adjektiivilla
Muri: Hento, Siniverinen, kuolevainen muriantiinus.+innostuvaa sorttia
(eiku hä onko se ees adjektiiveja, ajatukset pois~)
Muura: Pirttihirmu (aina tarvittaessa), tempperamenttinen, pelkuri, kiltti, höpö.
Maura: Sotanorsu, pelkuri, liian kiltti, nobody, tyhmä.
7. Menet ravintolaan, salaatti, pihvi, kanaa, vai keitto?
Muri: Meat, it's neat.
Muura: Kaikki käy koska olen kulinaristi.
Maura: Kana.
8. Jos et asuisi suomessa, missä haluaisit asua?
Muri: Maailma on kotini alappa siitä valitsemaan....MINULLA ON OIKEUS. Ehkä Australia.
Muura: Norjassa tai Sveitsissä.
Maura: Sveitsissä tai Ranskassa.
9. Talvi vai kesä?
Muri: Talvi pimeän takia..mutta toisaalta myös kesä, yöh valoa... xD molemmat kuitenkin.
Muura: Kumpikin on kivoja.
Maura: Kesä.
10. Latte vai cappuccino?
Muri: Wat did you say? what are those.
Muura: Syrjin molempia.
Maura: En oo koskaan maistanut kumpaakaan, mutta cappuccino kuulostaa hienostolta.
11. Uskotko että kaikki tapahtuu syystä?
Muri: Maybe baby.
Muura: Esim. viisikko on kohtalon oma, joten kyllä varmaan.
Maura: Luultavasti.


FAKTAT:
Muri:
1. Vaikkei ketään kiinnosta niin sup? Olen...en tiedä kuka olen..mutta et sinäkään.miten minä poloinen tähän maailmaan jou'uin.2. Olen vähän höperö jota pitää ymmärtää.
3. En kuulu hienostoon.
4. Vastuu on kamala asia....viekää se pois.D:
5. Seikkkailu on täydellistä, antaa lasten leikkiä.
6. Elämä on minusta ihanaa.
7. Rakastan kynsilakkaa x3
8. Ja marttausta, not big surprise.Olen siis katkera.
9. Whatcha doing? Olen kyylä toisinkuin Muura
10. Mitka asiat..haaveilen yhtä yksinkertaisesta maailmasta kuin oma pääni.
11. Sipsit ovat osa minua, mitkä tutot?

Muura:
1. Rakastan muonaa, etenkin heseä.
2. Olen todella huono käyttämään teknisiä laitteita.
3. Maura on minulle kaikki kaikessa<3333 t. Maura
4. Tykkään hiippailla yöllä metsässä.
5. Yö tuoksuu minun mielestä ihanalle.
6. En ole koskaan värjännyt hiuksiani kestovärillä.
7. Kävin kampaajalla viimeksi 11-vuotiaana.
8. Rakastan opetella biisejä ulkoa.
9. Olen vähän alle 160cm pitkä.
10. Rakastan villasukkia
11. Keitän ahman pyllynkarvoja päivälliseksi.

Maura:
1. Pelkään kemikaaleja yli kaiken.
2. Olen nurinkurinen.
3. Muura on idolini t. Muura
4. Olen addiktoitunut saunaan.
5. Minulla on amerikkalaiset jalkapalloilijan hartiat.
6. Tulen paikalle aina jäniksen selässä.
7. Olen martta ja marttyyri.
8. Kieliääneni on uniikki.
9. Haaskaan kaikki tavarani aina haaskalinnuille (Murille ja Muuralle).
10. Olin viime lukukaudella joka päivä koulussa.
11. Minulla on salaisia bisneksiä kyllikin kanssa.


Tässäpä tämä nyt oli. Kymmenen pistettä ja kyllikkimerkki teille jotka jaksoitte lukea tämän kaiken. Me ei nyt heitetä tätä haastetta etiäppäin, kun ei tiedetä oikein tyyppejä keille voisi. Esitelmällinen.

T. Muri, Muura & Maura

torstai 24. tammikuuta 2013

Noniin tutot, nyt syödään sammalta!

Olemme steinerin kasvattilapsia. Jos ette tiedä mikä on steinerkoulu, niin hävetkää. Ja jos ette vielä tässä vaiheessakaan kiinnostuneet, niin hävetkää vielä enemmän. Muura ja Maura tapasivat ekaluokan tutustumispäivänä. Mauralla oli oranssia lankaa koristamassa hiuksia (luuli olevansa tyylikäs). Sinä päivänä meidän tuleva opettajamme kertoi meille satuja ja selosti se kaikkea muutakin. Me saimme piirtää talon, puun ja ihmisen.

Syksyllä 2002 koulu sitten alkoi. Luokkahuoneemme oli todella kotoisa. Katossa roikkui vaaleanpunaista silkkikangasta, seinät olivat vaaleanpunaiset, pulpetit olivat kahden istuttavia, valkoiseksi maalattuja ja hienosti muotoiltuja ja luokan perällä kumajasi lyyrat ja huilut sulassa sovussa. Lisäksi luokkahuonettamme koristi vuodenaikapöytä, johon opettajamme keräsi eri vuodenaikojen antimia. Esimerkiksi pöytäliinaa vaihdettiin sen mukaan, minkä värinen maa oli siihen aikaan vuodesta. Jouluisin pöydälle ilmestyivät kivi, kasvi, eläin ja ihminen. Muutenkin koko koulu on sisustettu steinertyyliin, eli kotoisasti ja värikkäitä sävyjä käyttäen. Käytävien seinillä on kauniita maalauksia ja steinerhenkeä.


Ekaluokalla luokkahenkemme oli erittäin hyvä mutta siihen se sitten jäikin... Seuraavana kahdeksana vuotena ei meidän luokassa ollut päivääkään, jolloin kaikki olisivat olleet sovussa. Aina jotkut olivat sotajalalla, ja kaveriporukat eivät pysyneet edes puolta vuotta samoina. Muura ja Maurakin ovat vuosien saatossa olleet riitapukareina toistakymmentä kertaa mutta onneksi niistä ajoista on selvitty. Ehkä kaikista traagisin välikohtaus tapahtui tokaluokalla, kun Mauran puolue rupesi lähestymään Muuran puoluetta uhkaavasti. Sitten Maura sanoi dramaattisesti: "Syökää te vain söpöläisten veriranskalaisia!". Muuralle jäi siitä elinikäiset traumat.


Ekaluokasta kutoseen me saatiin muonata täydellistä luomuruokaa. Sitä valmistettiin koulumme yhteydessä olevassa päiväkodissa, jossa Muura vietti lapsuutensa kulta-aikaa. Sitä muonaa on vaikea sanoin kuvailla. Se oli niin hyvää, että alkoi edes ajatellessa sitä kielinahkoissa vipattaa. Kahden oppilaan piti aina hakea ruokakärry päiväkodilta, joka sitten kuljetettiin omiin luokkiin. Joka päivä pääruoan lisäksi tuli korillinen uunituoreita sämpylöitä, joita kaikki ryntäsivät hakemaan pää kolmantena jalkana heti, kun ruokakärryn kilinä kuului. Aina kun ruoka uhkasi loppua, niin lisää lähdettiin metsästämään muista luokista. Meidän ollessa kutosluokalla keittiönväki otti sitten lopputilin, ja jouduttiin alkaa syömään kansalaisopiston puolella olevassa ruokalassa. Kyllä sitä heti huomasi aikamoisen eron niiden muonien välillä.

Steinerissä lapsi saa olla lapsi niin kauan kuin tahtoo. Meillä ei tullut moneen vuoteen ns. oikeaa läksyä, vaan semmoisia pikkuisia tehtäviä, esim. kirjoita nimesi käyttäen varpaitasi tai keitä perunoita. Ala-asteella opetus oli ehkä hitaampaa kuin peruskouluissa mutta emme usko, että siitä on ollut mitään haittaa. Steinerissä opetetaan muutakin, kuin mitä tarvitaan pelkästään kokeiden läpäisemiseen. Ettette nyt saisi sellaista käsitystä, että steinerissä saa tehdä ihan mitä vaan eikä ole pakko opiskella jos ei huvita, niin ei se nyt sentään niin mene. Tottakai meidänkin on pitänyt opetella kaikki ne asiat, mitä oppivelvollisuus vaatii mutta opettajat koulussamme osaa tehdä niistä mielenkiintoisia kertomalla esimerkiksi opettavaisia tarinoita asiaan liittyen.

Vitosluokalla Muri suuntasi nokkansa kohti steineriä. Meidän luokka spekuloi kauheasti, että sieltä on tulossa varmaan joku pissis mutta feilattiin aika pahasti luuloissamme. Murilla oli ekana steinerpäivänä päällään raitapaita (koska kaikkia kuitenkin kiinnosti). Ei tuolloin vielä tutustuttu Muriin. Yritettiin kyllä välillä pyytää sitä leikkeihin mukaan mutta se rökäle tuuppasi aina kieltäytymään.

Ihmiset tietävät ainakin täälläpäin yllättävän vähän steineristä. Me ollaan vuosien aikana saatu kuulla jos jonkinmoista huhua, mitä on ollut liikkeellä steineristä. Kuuleman mukaan me kerätään auringonvaloa purkkeihin kaavut päällä, syödään sammalta, meillä ei ole pulpetteja eikä tuoleja, steiner on tarkoitettu vähä-älyisille, ylioppilaskirjoituksia on helpotettu steinerlukiolaisia varten ja loputtomasti muita päättömyyksiä. Noista mikään ei pidä paikkaansa. Tosin kyllä meidän koulussa tehdään paljon uniikkeja juttuja. Esimerkiksi Martinpäivänä ala-asteelaiset lähtevät lyhtykulkueelle pimeällä kera omatekemien lyhtyjensä. Muura oli 3-luokkalaisena kirjoittanut päiväkirjaansa näin: "Koulussa oli tänään sikasiisti päivä, juhlittiin Martinpäivää". Ja sitten on tietenkin eurytmia............


Alettiin saamaan kokeista numeroita ehkä kasiluokalla. Meillä oli sama opettaja 8 vuotta, jonka jälkeen siirryimme yläasteelle, sillä meidän koulussamme yläaste alkaa periaatteessa vasta ysillä (kyllä, ysillä). Steiner on kuin eräänlainen elämänkoulu, ja me ollaan aina pidetty sitä kuin toisena kotinamme.

Ainiin, voitte kysyä meiltä ihan mitä vain steineristä. Siitä riittäisi kerrottavaa tuntikausiksi, joten tästä postauksesta jäi puuttumaan tietenkin vaikka ja mitä.

T. Muri, Muura & Maura

maanantai 21. tammikuuta 2013

Noniin tutot, nyt otetaan oppia elämänohjeista!

Ilmoitusasiaa (havainnot vihkoon): Kaikki kuvat, jotka tässä blogissa ikinä tulee näkymään, ovat ja tulevat aina olemaan meidän itse ottamiamme.

Eilen illalla halusimme olla hyväntahtoisia. Niinpä me kyhäsimme näppärillä nakkisormillamme ainakin 50 pientä lappusta, joihin jokaiseen kirjoitimme jonkin aforismin. Aforismi kuulostaa hienostosanalta ja siksi halusimme käyttää sitä sanaa täällä. Sehän tarkoittaa siis semmoista mietelausetta. Etsimme netistä niitä ja valitsimme valioyksilöt. Tehtiin niitä sunnuntai-maanantaiyönä yhdestätoista kolmeen. Väritimme lappujen taustat Steinerhötöillä.
Elkää suinkaan peljätkö, että kaikki mietelauseet olisivat tuon kuvan ylimmän kaltaisia... Pitihän sitä joukkoon päästää pari kyllikkiäkin. Meidän yksi soossikeista oli tuo ylläolevan kuvan keskimmäinen lause, todella kaunis.
Siinä koko konkkaronkka. Koitimme käyttää mahdollisimman paljon eri värejä, ja lopputulos on täydellinen. Kehuja kiitos?
Kolmen jälkeen yöllä sitten lähdettiin matkaan kuin reippaat postijuhdat ikään. Koitimme lukea postilootien mieliä ja sen avulla tietää, arvostaisiko niiden omistajat meidän eleganttia elettä. Ei tietenkään kaikki tavalliset tallaajat ymmärrä tämmöistä tempausta, mutta uskomme ihmiskuntaan vielä sen verran, että aina löytyy edes pari mustikantuoksuista mummoa, jotka arvostavat tällaisia elämän kultahippuja.

Meidän mielestämme ihan rändömeillekin ihmisille voi olla kiva ja yrittää parantaa heidän mieltä ilman, että odottaa vastapalveluksena yhtään mitään. Ainakin meille paras mahdollinen kiitos on hymy. Tässä tapauksessa ei tietenkään voitu nähdä heidän hymyjä tai ylipäätään mitään reaktioita. Luultavasti ainakin puolet lappujen saajista heitti ne heti roskiin mutta ainakin me yritimme.

Aforismeja pidetään todella usein pelkästään kliseisinä ja muka hienoina. Kyllähän se on totta, että useat niistä ovat jopa ällöttävän siirappisia mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että lähes jokaisen niistä takana on täysi totuus. Se, miten ne on muotoiltu lauseeksi, vaikuttaa myös paljon asiaan. Kannattaa siis pitää mieli kirkkaana ja sielu avoimena. Sillä tavoin jokainen ihminen maailmassa löytää varmasti edes yhden aforismin, johon voi samaistua. Hienosto.

Pssst tutot... Löydettiin tänään kolmen jyvän seasta holy kuningas:

T. Muri, Muura & Maura

lauantai 19. tammikuuta 2013

Noniin tutot, nyt on nostalgian aika!

Kerromma nyt siitä, miten viisikon kolmikko päätyi yhteen. Elimme toukokuuta 2010 ja lähdimme luokkaretkelle Norwegiaan. Lähdimme matkaan aamuvarhain minibussilla. Matkassa oli luokkamme lisäksi opettajamme ja bussikuski Kallunki. Matka hyisen Suomen läpi jylhään Norwegiaan kesti kaiken kaikkiaan noin 12 tuntia. Persehän siinä puutui. Leirikoulumme sijaitsi Vesterålenissa ja isäntänä oli muksakka Vidar. Perille päästyämme saimme valita huoneet.


Noihin aikoihin Muura, Maura ja Iida olivat kolme pientä kaverusta. Olimme innoissamme kun saimme tuon ihanan kotoisan huoneen omaksemme. Juuri kun olimme asettuneet aloilleen, niin kuulimme koputuksen. Kurja-Anttihan (eli Muri) se tuli sieltä luimuillen anomaan yösijaa, sillä häntä ei kiehtonut ajatus nukkua muiden luokkalaistemme kanssa. Me otimme Kurjantin ilomielin huostaan. Yhteiselomme Murin kanssa alkoi oikein mallikkaasti, vaikka emme olleet sitä ennen olleet hänen kanssa juurikaan tekemisissä. Emme tienneet, että Muri on niin puhelias tapaus. Heti ensimmäisestä yöstä lähtien Muri höpäjäsi suu vaahdossa kaikkea maan ja taivaan väliltä meidän yrittäessämme nukkua. Maura vieritti vastuun viekkaasti Muuran niskoille
esittäen nukkuvaa niinkuin pieni lolz-aivo. Eli Muura joutui toimimaan puhejuhtana yön pikkutunneille asti.


Aamuisin Muria usein väsytti, sillä hän oli ahminut koko yön villin lännen kirjoja. Päivisin meillä oli todella kivoja aktiviteettejä Norwegian kauniin luonnon äärellä. Me saimme viikon aikana mm. kanotoida, vuorikiipeillä, patikoida kuin Alaskan vaeltajat konsanaan, tutkia mereneläviä ja muuten vain kirmailla ympäriinsä kuin laitumelle päästetyt Laitelat. Iltaisin meillä oli aina vapaa-aikaa. Silloin me aina pistimme jalalla koriasti. Meidän mieluisinta puuhaamme oli supertarinoiden tekeminen. Eli keksimme vuorotellen tarinan, jossa jätimme tyhjiä aukkoja adjektiiveja, substantiiveja ja verbejä varten. Naurettiin perseemme irti niille tarinoille. Ikkunalasitkin vaan heläjäsi liitoksissaan, kun meidän nauru raikasi. Onneksi meillä on kaikki supertarinat vielä tallella vihkoissa, niistä on rattoa vielä moneksi vuosikymmeneksi.


Eräänä kauniina päivänä tosiaan vaelsimme jylhäkallion huipulle. Se oli pitkä ja kivinen tie. Joukkoa johti Vidar, jonka kannoilla Maura koitti kokoajan epätoivoisesti hännystellä. Uppohanki yritti kokoajan tehdä tepposet mutta me taistelimme kuin Myyrä muonastaan. Huipulle päästyämme emme pystyneet muuta tekemään, kuin huutaamaan "HAPPEA!!!". Kun olimme aikamme ihastelleet täydellisiä maisemia, oli aika lähtä kapuamaan alaspäin. Kumma kyllä se ei ollut yhtään helpompaa kuin ylös nouseminen. Meinattiin kokoajan vyöryä rytinällä alas. Se tunne, kun loppu häämötti. Siinä vaiheessa lähdettiin juoksemaan pää kolmantena jalkana kohti leirikeskusta. Ehdittiin siinä lennähtää pari kertaa nokallemmekin.


Vidar saalisti yhdessä vaiheessa kotiloita, ja niiden jäätyä pyydykseen hän paistoi niistä meille muonaa. Me syrjittiin niitä vahingossa, mutta ei se haittaa koska se oli vahinko... Ne näytti liian eksoottisilta. Norwegialainen ruoka oli vaihtelevaa. Ensimmäisenä päivänä saimme eteemme keitoksi kutsuttua liuosta, josta oli selkeästi siivilöity kaikki kasvikset ja liha pois ja jätetty jäljelle vain liemi. Ei me sitä rmuonaa sinänsä syrjitty, vaan mietimme, että miten selviäisimme koko viikon hengissä sellaisella muonalla. Mutta onneksi ruoka oli sen päivän jälkeen aina täydellistä. Vidarin valmistama turska oli mahtipontista. Vidar piti myös omaa minivauva-kioskiaan alakerrassa. Siellä oli myynnissä söpöjä norwegialaisia karkkeja, joita ostaakseen piti tehdä aina jokin pieni ele, esimerkiksi. Smile-patukan ostaakseen piti hymyillä ja jos tahtoi Salt sildejä, niin piti sanoa tuo nimi ääneen.


Norwegian jälkeisenä kesänä laskimme mereen vesimelonin kuorilla, jotka löysimme rannalta. Se kesä me vietettiin melkein kokonaan kolmestaan, eli Muri, Muura ja Maura. Vietettiin melkein koko kesä Mauran homeisessa kellarissa, jonka lattia oli ihan kostea. Ostettiin sinne aina muonaa ja raahattiin sinne patjat, joiden päällä lahnailtiin koko kesä. Ulkona paistoi aurinko ja oli muutenkin täydellinen kesäsää mutta darkside-ihmisinä meitä veti enemmän puoleensa pimeä kellari. Vietettiin siellä yleensä 6 tuntia kerrallaan.


Välillä kävi kuitenkin niin, että eksyimme uloskin. Silloin otimme rannalla auringonlaskussa silmäterä-kuvia. Niistä tuli täydellisiä, not big surprise. Ylläoleva kuva on vahingossa tullut tilannekuva, "Eeppinen ninjataistelu", kommentoi Mimmi innoissaan.


Tässä on silmäteristä silmäterein. Tuo ilta jää muistiimme ikuisiksi ajoiksi. Näin viisikon kolmikko oli syntynyt. Nostalginen.

T. Muri, Muura & Maura

torstai 17. tammikuuta 2013

Noniin tutot, nyt pistetään ranttaliksi!

Me ollaan vuosien kuluessa huomattu, että ei oikein jakseta ottaa elämää aina kovin tosissaan. Meillä tulee usein ihan tyhmiä holy kuningas ideoita, ja sitten me ei vaan malteta jättää niitä toteuttamatta. Monesti yksi meistä kuiskaa yhdelle jonkun idean esimerkiksi hippamissa ja sitten se jolle se on kuiskattu lietsoo siitä paniikkia, ja sitten me aletaan kaikki yhdessä suunnitella sitä. Jos ei olla varmoja, että uskalletaanko tehdä joku ihan höpö juttu, niin me aletaan kuorossa hokea, että "RISKII!" tai "TEMPAAUS!". Siitä saa kummasti suolukkaa elämään ja muut ihmiset samalla vähän jutun juurta.
 Keväällä 2011 Mauralla ja Muuralla tuli kaupungilla pieni riitasointu, kuten tavallista.. Maura ragetti Muuralle jostakin, ja suuttuessaan Muura heitti vesipullosta vettä Mauran niskoille. Siitäkös Maura riemastui ja kosti ovelasti. Siitä sitten alkoi pitkä ja kivinen vesiriita. Päätettiin mennä Muuran kerrostalon kellariin vähän muonaamaan Kindermunia ja Vauhtihirmua, jotta lepyttäisiin. Eihän siitä kuitenkaan mitään tullut, kuten kuvasta näkyy.. Päädyttiin siis suihkutiloihin. Aluksi oltiin ihan hyväntahtoisina siellä mutta yksi asia johti toiseen, ja niinpä päätettiin aloittaa vesileikit. Murikin oli tietenkin matkassa mukana, ja kasteltiin muodon vuoksi sekin vaikka ei se raukka ollut edes osapuolena riidassa.
Vesileikin alussa me vain vähän ripoteltiin vettä toistemme päälle mutta koska emme ikinä osaa pitää tempauksiamme aisoissa, niin saavihan siinä tuli niskaan. Satoi kuin saavista kaatamalla, hoho. Hetki piti tietenkin ikuistaa ja keksittiin aiheesta paljon sananlaskujakin, mm.
"Ei riemulla rajaa kun vettä satajaa!"
"Kesä kastajaa sen minkä kuivajaa!"
"Ei vesisaavi kauas kusibullesta putoa!"
 Onneksi kukaan kyllikki ei bustannut meitä. Muuran kerrostalossa asuu muuan vanhemmanpuoleinen höpö, joka on ottanut asiakseen solvata meitä aina kun silmä välttää ja vaikkei välttäisikään. Vietettiin ennen vanhaan paljon aikaa Muuran talon kellarissa, tarkemmin sanottuna saunan pukuhuoneessa. Ostettiin aina paljon muonaa ja otettiin kännykällä negatiivivideioita ajan ratoksi. Mutta sitten... Eräänä kauniina päivänä meidän istuessa viattomana siellä pukuhuoneessa herra höpö saapui paikalle ja ryhtyi melekoseen vastarintaan. Se huusi kirjaimellisesti pää punaisena, että "Jos ette häivy täältä tällä sekunilla, niin minä soitan poliisin!". Liuettiin sitten nopeasti häntä koipien välissä pois rikospaikalta. 
Tässä taas yksi meidän tempauksista. Kunhan vaan päätettiin mennä lahnaamaan pyykkinarulle, mikäs siinä päivää paistatellessa. Näytetään muuten ihan kallungeilta..
Tämä tempaus on viime keväältä. Haluttiin vähän kokea millaista on jonne-elämä. Mielestämme onnistuttiin lookin luomisessa täydellisesti, eeässät kädessä ja vähän bling blingiä kaulassa. Voisi jopa sanoa, että näytettiin aika badasseilta. Kierrettiin pitkin poikin meidän asuinaluetta päämääränämme lietsoa vähän paniikkia. Käveltiin ihan coolina ja tiirailtiin ihmisten reaktioita aurinkolasiemme takaa. Ainakin saatiin huomiota osaksemme, mutta ei sitten tiedetä että oliko se hyvä vai paha juttu.
Tähän kuvaan saatiin inspiraatio siitä, kun Mimmi bustasi meidät syömässä lunta uunna vuonna. Se nosti ihan jäätävän metakan siitä, että tajutaanko me kuinka likaista lumi on. Myöhemmin samana iltana meitä ketutti, kun Mimmi ei antanut meille huomiota vaan pelasi xboxilla. Haluttiin tehdä joku tempaus, josta Mimmi ärsyyntyisi. Keksittiin sitten, että mennään pihalle kesävaatteissa, avojaloin ja kaiken kukkuraksi muonaamaan lunta. Teki muuten eetvarttia. Ja ainiin, elkää ottako liian tosissanne meidän huomiohuorausta. Me tunnetaan toisemme niin hyvin, että kaikki tietää, ettei me tarkoiteta niitä mitenkään pahalla. Sitä paitsi, kaikissa meissä asuu pieni hh.

Meillä hiukkasen viivästyi tämän postauksen julkaiseminen koska naurettiin oikeasti puolituntia ahman pyllynkarvalle... kertooko tää jotain meidan huumorin tasosta? Ja meinasi käydä kalpaten, kun Maura teki "push all the buttons":sit ja yhtäkkiä teksti hävisi johonkin.. Ehdittiin jo melkein tippua rotkoon mutta onneksi jäätiin reunalle roikkumaan, sillä löydettiin teksti lopulta luonnoksista. Loppu hyvin kaikki hyvin. Höpö.

T. Muri, Muura & Maura

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Noniin tutot, nyt kiivetään puuhun!

Meillä tuli eilen yön pimeinä tunteina puheeksi mm. ylisuojelevat vanhemmat. Sellaisten vanhempien lasten elämä on todella rajoittunutta. Lasten kuuluisi jo pienestä pitäen saada tutkia ympäristöä vapaasti, kiivetä puihin ja hyppiä kuralätäköissä. Siis tietenkin lapselle pitää opettaa perussetti mutta sen lisäksi lapselle pitää jättää paljon omaakin ajattelutilaa. Emme tietenkään tarkoita, että lapsen kuuluu esimerkiksi saada potkia muita lapsia, jos hän tahtoo. Kyllähän terve järkikin sen jo sanoo, ettei niin saa tehdä, mutta siitä ei tule mitään jos vanhemmat ohjaavat lapsen jokaista askelta pitäen samalla hupusta kiinni ja lässyttäen perään. Jos lapsi ei pienenä saa tehdä mitään valintoja itse, niin se on varmaa, ettei hän ikinä tule pärjäämään elämässä aikuisena. Ja sitten vanhemmat päivittelevät, että kuinka tuosta meidän Kallesta on tullut tuommoinen uusavuton mölli...

On aivan kyllikkiä, että esimerkiksi jotkut 16-17-vuotiaat eivät saa mennä kaverille yöksi. Tai jos vanhemmat päästävät teini-ikäisen tuttonsa poikakaverinsa luokse kylään, muttei yöksi. Se on aivan selvää mikseivät he päästä tuttoa pojan luokse yöksi. Mutta ensinnäkin; seurusteleva pari voi luuskata aivan helposti ihan päiväsaikaankin ja toiseksi; tuollainen kieltäminen vain saa nuoret nostamaan kapinakytkintä ja he varmasti löytävät keinon viettää aikaa yhdessä ihan niin paljon kuin haluavat, ihan milloin vain ja ihan missä vain. Tietenkin on aivan oikein, jos vanhemmat kieltävät alaikäisiltä lapsiltaan esimerkiksi päihteiden käytön. Sen ainakin pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta olemme valitettavasti kuulleet sellaisestakin tapauksesta, että alaikäisen pojan äiti lupasi ostaa hänelle telkkarin, jos hän lopettaa tupakoinnin. Ihan käsittämätöntä. Siinä on kyllä hyvä esimerkki siitä kun kasvatus on mennyt ihan päälaelleen.

Lapsen elämään kuuluu erittäin olennaisena osana virheiden tekeminen. Jos lapsi on esimerkiksi tehnyt jonkun virheen, ja menee häntä koipien välissä kertomaan siitä vanhemille ja kertoo myös samalla olevansa pahoillaan tapahtuneesta, niin siinä vaiheessa lapsi ei enää ansaitse aikuisen pää punaisena raivoamista niskoilleen. Ei se voi olla niin vaikea tajuta, että lapsenkin kanssa voi keskustella rakentavasti.

Toivottavasti ette kuitenkaan saaneet tästä tekstistä sellaista käsitystä, että me olemme vapaan kasvatuksen kannalla. Ei me olla. Halutaan vaan korostaa sitä, että kyllä lapselle saa rajoja asettaa kunhan niissä on vaan jotakin rotia. Kyllä lapsi varmasti pääsee yli kuratahroista haalareissa ja mustelmista jotka lapsi on saanut kaatuessaan kun on juossut. Se onkin sitten asia erikseen, että kuinka pitkän toipumisajan ylisuojeleva vanhempi tarvitsee pikkutahran takia...

Joskus käy niin, että kun lapsi täyttää 18 vuotta hän ryhtyy vastarintaan vanhempiaan ja koko yhteiskuntaa vastaan, koska on saanut niin tarpeekseen elämästään, joka ei ollut mitään muuta kuin pelkkiä turhia sääntöjä. Se onkin sitten kahden verroin huononpi homma...

Nonni, nyt saatiin tämäkin teksti pulukkahan. Ottakaa vain rohkeasti kantaa jos tohditte! Järkevä.

T. Muri, Muura & Maura

perjantai 11. tammikuuta 2013

Noniin tutot, nyt hippamat kumajaa!

Olipa kerran pieni viisikko. Kuten nokkelimmat voivat jo nimestä päätellä, meitä on yhteensä viisi ihmistä. Alkuperäinen viisikko syntyi vuonna 2010. Siihen kuului meidän kolmen lisäksi meidän kaksi muutakin kaveria, mutta koska he alkoivat pikkuhiljaa muuttua, he eivät sitten olleet enää viisikkoainesta. Viimetalvena viisikkoon liittyi kaksi uutta jäsentä entisten tilalle: Mimmi ja Terri. Heidän liityttyään mukaan oli päivän selvää, että tämä on se ainoa oikea viisikko.

Luulette nyt varmaan, että keksimme viisikon siitä yhdestä kirjasarjasta, mutta ei. Eräät "pahikset" ja me olimme sotajalalla, ja he keksivät nokkelan pilanimen meidän porukalle: viisikko. Siitä se ajatus sitten lähti.. Sehän kuvastaa meidän porukkaamme täydellisesti. Kiitos ideasta.

Ensimmäisen kerran olimme alkuperäisellä porukalla Muuran luona yötä joulun aikaan 2010. Halusimme keksiä ajanvietoillemme coolin nimen. Aluksi kutsuimme niitä kotibileiksi (oksettavaa) mutta siitä se lopulta muovautui keksikemujen ja iltahippamien kautta hippamiksi. Talvella 2011 Mimmi ja Terri lyöttäytyivät sakkiimme, ja samoihin aikoihin kaksi edellistä jäsentä suuntasivat nokkansa kohti muita seutuja.

Alussa hippamat kestivät aina vain perjantai-illasta lauantaiaamuun. Jossakin vaiheessa keväällä onneksi tajusimme, että voisivathan hippamat kestää useammankin päivän ajan, daa. Kesäloman 2012 alussa, kun Murin olisi pitänyt lähteä jo kotiin, niin Muuran ja Mauran katseet kohtasivat. Kumpikin tiesi tarkalleen, mitä se katse merkitsi: Hippamat eivät voisi loppua vielä... Emme erikseen edes sopineet asiasta, kun tiesimme että katse riitti. Sama katse toistui neljänä seuraavanakin päivänä, ja niinpä hippamat jatkuivat yhteensä n. viikon. Niiden hippamien jälkeenkin meillä on ollut vaikeuksia kontrolloida hippamien kestoa, mutta se ei todellakaan haittaa.

Puolentoista vuoden ajan olimme viettäneet jokaiset hippamat Muuran kotona mutta 2012 kesäloman lopulla Muuran papo ryhtyi vastarintaan, joten emme voineet enää majailla siellä. Oli keksittävä sotasuunnitelma. Saimme ajatuksen, että Mauran kodin yhteydessä oleva varastohan voisi kelvata. No, kutsuimme Mimmin ja Terrin sinne mutta Mimmi alkoi heti tapansa mukaan valittaa. Nyt kun jälkikäteen ajattelee, niin ei se oikeastaan ollut mikään ihme... Se paikka oli täynnä hämähäkkejä, sahanpurua ja kaikkea roinaa silmän kantamattomiin. Hyvä jos siellä pystyi edes hengittämään.
Sitten Muura ja Maura saivat holy kuningasidean: Kunnostaa paikka, jotta se voisi nousta loistoonsa. Elokuun lopulla ryhdyimme tuumasta toimeen. Aloitimme urakan kolmelta ja se oli valmis vasta keskiyöllä, eli yhdeksän tuntiahan siinä vierähti että pätkähti. Mukaan mahtui pari riitaakin mutta mitäs pienistä.
Ja tässä lopputulos. JJJES. Yhtään liioittelematta se on täydellinen. Uskoimme kyllä kokoajan, että saamme paikasta hienon, mutta että näin hienon... Kusihan siinä kilahti hattuun.

Nyt te varmaan luulette, että me ollaan semmoisia perus ryyppääviä teinejä, jotka kertovat mielissään siitä, kuinka heräsivät edellisenä yönä pusikosta. Me voimme ylpeänä kertoa, että emme ole koskaan juoneet alkoholia. Juomme hippamissa vauhtihirmua, hevisaurusta sekä muita limsoja. Ihmettelette ehkä että miksi vauhtihirmua. Syy on yksinkertainen: "Ei vauhtihirmu lisää rohkeutta anna, mutta lisää voimia!"
 Samana yönä, kun oltiin saatu paikka kunnostettua, niin saimme idean tehdä paikallemme hienon kyltin. Väkersimme kyseistä kylttiä 2 tuntia mutta oli se sen arvoista, kuten kuvasta huomaatte. Samalla keksimme paikalle loistavan nimen: Viisikon päämaja. Nyt tuo kyltti kumajaa päämajalla suksen kärjessä roikkuen. 

Nykyään meille on itsestäänselvyys, että meillä on hippamat joka viikonloppu, jos ei tule esteitä. Hippamat kestävät nykyään perjantaista maanantaihin, ja lomilla sitten koko loman ajan. Täydellinen.

T. Muri, Muura & Maura

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Noniin tutot, nyt ei muututa!

Olemme ihmetelleet, miten niin monet ihmiset muuttuvat huonoon suuntaan todella lyhyessä ajassa. Olemme päässeet seuraamaan kolmen ihmisen muuttumista aivan lähietäisyydeltä. Ja emme tarkoita pelkästään ulkonäköä, vaan suurimmat muutokset ilmenevät käyttäytymisessä. Monen kohdalla on käynyt niin, että kiltistä ja kaikille mukavasta tutosta on yhtäkkiä tullut ylimielinen ja pelkästään itseään rakastava kusipää. Empatiakyky on kadonnut kokonaan, samoin kuuntelemisen jalo taito.

Eräälle meidän todella läheiselle ystävälle, jonka olemme tunteneet 1. luokasta asti, kävi juuri noin. Kutsutaanpa tätä henkilöä nyt vaikka nimellä Tiina. Muutokset eivät tietenkään tapahtuneet yhdessä yössä. Ennen hän oli ystävällinen ja kiva kaikille, sekä ennen kaikkea aito. Vietimme päivittäin aikaa hänen kanssaan, ja jos emme jostain syystä voineet tavata, olimme aivan maamme myyneitä.

No, nykyään tilanne on suorastaan hirvittävä. Tästä kaikkien pitämästä kultaisesta tutosta on tullut jäätävä huomiohuora ja dramaqueen. Huomion saamisesta on tullut hänen elinehtonsa, ja hän tekee kaikkensa saadakseen sitä. Hänen tapansa kerjätä huomiota ovat todella lapsellisia. Hän yrittää johdatella ihmiset kehumaan häntä tekemällä tai sanomalla jotakin ns. erityistä, joka kiinnittäisi ihmisten huomion. Tekemällä noin hän kyllä feilaa aika pahasti. Ainoa asia mitä hän saa, on sääliä, jota hän ei kyllä myöskään ansaitse.

Viimeksi kun näimme Tiinan, hän teki kaikkensa saadakseen yhdelle meistä todella huonon mielen. Hänen tapansa tehdä se oli mauton ja hänellä ei ollut mitään käsitystä missä menee raja. Hän jatkoi tätä useita tunteja, ja sai ilmeisesti lisäpontta nähdessään kyseisen tyypin surullisen. Saavutettuaan haluamansa hän nautti vielä kaksin kerroin enemmän nähdessään kuinka huono mieli tälle henkilölle oli tullut. Eikä tässä vielä kaikki: Kaiken tämän jälkeen hän vielä vittuili suoraan loukkaamalleen henkilölle tästä asiasta. Miten noin sydämettömiä ihmisiä on olemassa?

Aina kun jollakin meistä on juttua (hyi mikä sana...) jonkun pojan kanssa, niin Tiina tekee kaikkensa saadakseen heidät erotetuksi, jopa vaikkei Tiina itse olisi kiinnostunut kyseisestä pojasta. Hän ei yksinkertaisesti kestä sitä, jos hänen kavereistaan ollaan kiinnostuttu hänen itsensä sijaan.

Meillä on pieni porukka, jossa kaikki tunnemme toisemme hyvin. Ennen Tiinakin kuului siihen, ja tulimme kaikki hyvin toimeen hänen kanssaan, mutta ei enää. Nykyään hänellä on tapana jättää aina yksi meistä huomoimatta, kun olemme porukalla. Lisäksi hänellä on ärsyttävä tapa nostaa äänenkorkeuttaan aina kun paikalla on poikia. Ja muutenkin hänellä menee esitys päälle, ihan kaikin tavoin.

Meistä on tosi outoa, miten ihmiset voi yhtäkkiä muuttua noin. Joku siellä päässä varmaan napsahtaa. Me itse ei olla mielestämme muututtu juurikaan ja uskomme, että monet meidän läheiset ihmiset ovat samaa mieltä. Tai no tietenkin jokainen ihminen muuttuu elämänsä aikana vaikka kuinka paljon mutta me tarkoitetaan semmoista ylimääräistä häsläämistä ja teinixien kapinointia.

Me kolme tehtiin kesällä, kauniina päivänä keskellä järveä (siis veneessä kuitenkin oltiin...) muuttumattomuuslupaus, eli luvattiin olla muuttumatta. Jämäkkä.

T. Muri, Muura & Maura

tiistai 1. tammikuuta 2013

Noniin tutot, nyt pidetään lupaukset!

Viisikon kolmikko täällä hei, päätimme vihdoinkin aloittaa blogin.
Tutto tämä ei ole sitä mitä luulet sen olevan... Teimme uutena vuotena sellaisen lupauksen, että seuraavana vuonna (2013) emme ole pelkureita, vaan rohkeita. No, tämä blogi on askel kohti sitä. Emme tahdo 50-vuotiaina huomata, että emme ole siihen mennessä uskaltaneet tehdä mitään, mitä itse olisimme tahtoneet ja sitten olisi jo liian myöhäistä.
Lupasimme myös olla failaamatta yhtä pahasti kuin viime vuonna. 2012 tuli failattua monta kertaa oikein olan takaa. Esimerkiksi vähän aikaa sitten lietsoimme paniikkia keskenämme, että yhden tuton poikaystävä olisi homo. Siitä sitten syntyi aikamoinen soppa. Toinen oli ihan viaton.
Kolmas ja viimeinen lupauksemme on, että meistä tulee arvostettuja, vihdoinkin. Meitä on aina aliarvioitu. Meillä on aina ollut tarve todistaa, että pystymme ihan mihin vaan. Tänä vuonna suunnitelmanamme on tehdä kauhuelokuva, alusta loppuun kokonaan itse. Olemme päättäneet, että se onnistuu täydellisesti.
Noniin tutot, kohti ääretöntä ja sen yli!
T. Muri, Muura & Maura

Ps. Taisi nousta kusi päähän...